Ihmisen kyky sopeutua ja uudistua on ihmeellinen. Vaikka maailma järjestyy uuteen asentoon synnyttäen hämmennystä, pelkoa, monenlaista sisäistä ja ulkoista taistelua ja luopuminen vanhasta tekee kipeää, antautuminen muutosprosessille ja avautuminen uudelle on alkanut. Ympärillämme on aivan uudenlaista avautumista yhteydelle, tukeutumista ja tuen antamista, pehmentymistä, arvojen uudelleen määrittelyä, sydämestä antamista. Uuden ajan siemen itää jo. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus pysähtyä ja kysyä itseltämme keitä olemme, mikä on meille aidosti arvokasta ja millaista maailmaa haluamme rakentaa. 

Itse haluan rakentaa inhimillistä maailmaa, jossa pitkän yksilökeskeisyyden ajanjakson jälkeen huomataan taas että olemme täällä yhdessä. Tässä maailmassa on tilaa arvostaville kohtaamisille, rakentavalle ja myötäelävälle vuorovaikutukselle ja kaikenlaiselle ihmisyydelle. Tässä maailmassa ei keskitytä yksilöiden oireilun tai erilaisuuden kauhisteluun eikä lisäämään yksilösuuntautuneita interventioita pahoinvoinnin poistamiseksi ja ihmisten ruotuun laittamiseksi. Tässä maailmassa keskitytään siihen, mitä voimme tehdä yhdessä jotta jokainen voi kokea iloa ja merkityksellisyyttä omassa elämässään ja löytää tapansa antaa ainutlaatuista olemassaolon lahjaansa maailman hyödyksi. Tässä maailmassa ei ole kiire eivätkä suoritukset, reippaus tai ahkeruus määritä ihmisen arvoa. 

Tässä maailmassa saa oppia ja kehittyä omaan tahtiinsa, tarttuen uuden oppimiseen sille otollisissa innostuksen hetkissä ja niitä vaalien, arvostavassa ja kehittymistä tukevassa  yhteydessä toisiin. Tässä maailmassa on tilaa kaikenlaisille tunteille, niiden ilmaisemiselle ja empaattiselle kohtaamiselle. Ihmisiä kutsutaan lempeästi yhteyteen jokaisen rajoja ja ihmisyyttä kunnioittaen. Eteen putoavia asioita ja ilmiöitä pysähdytään katsomaan uteliaasti, etsien yhdessä arvoja ja merkityksiä, ihmisiä toiminnan kerrosten alta. Muutosta ei pusketa väkivalloin, asiat kehittyvät intuitiivisesti ja prosessiin luottaen. Oppiminen tapahtuu itsestään prosessin myötä.  Ei ole olemassa oikeaa tai väärää, on vain erilaisia valintoja. Aina on mahdollisuus pysähtyä, tutkia ja selvittää syntyneitä konflikteja rakentavasti ja muuttaa suuntaa. 

Tällaisen maailman rakentaminen perustuu suorittamisen sekä menneen ja tulevan murehtimisen sijaan antautumiseen hyväksyvälle ja uteliaalle olemisen tilalle. Näitä olemisen tiloja voimme jokainen itsellemme ja toisillemme tietoisesti suoda, pienissä arjen mikrohetkissä. Vähitellen hetket kasvavat isommiksi, juurtuvat ja alkavat muuttaa tapaamme olla ja katsoa maailmaa.  

Pieniä askeleita kohti kestävää hyvinvointia rakentavaa inhimillistä maailmaa: 

1. Hyväksyvä havainnointi. Mitä tahansa tilanteita ja tunteita eteen tuleekin, niitä voi pyrkiä tarkastelemaan hyväksyvän, uteliaan tutkimisen näkökulmasta. Voiko kaikelle mitä tässä hetkessä on antaa tilaa, ilman vastaan taistelemista? Taistelemisesta luopumisen herättämä kipu on ohimenevää siinä missä kaikki muukin, eikä se ole vaarallista. Tuhoavampaa on jatkuvasta pidättelemisestä, taistelemisesta ja vastakkainasettelusta johtuva kärsimys. 
2. Itsensä syvä kuunteleminen. Kehotuntemusten äärelle pysähtyminen ja sieltä tulevan viisauden ohjattavaksi antautuminen. Keho ei valehtele. Pysähtyminen kysymään ja kuuntelemaan sitä, mikä on tässä hetkessä tarpeellista ja tärkeää avaa tilan oivalluksille, kehittymiselle ja oppimiselle.
3. Väkivallaton, radikaaliin empatiaan perustuva vuorovaikutus. Myötätunto itseä ja toisia kohtaan tarkoittaa jokaisen autenttista ihmisyyttä arvostavaa tapaa olla yhteydessä. Se on herkkää kuuntelemista ja avautumista sille kaikelle, mitä toinen ihminen on ja ilmaisee, hyväksyvästi ja tuomitsematta. Se on myös omien rajojen ja tarpeiden kuuntelemista ja niiden rehellistä, tuomitsematonta ilmaisemista. 
4. Valta-asemien tiedostaminen ja niistä tietoinen luopuminen niin pitkälle kuin mahdollista. Olemme kaikki samanarvoisia ja voimme oppia toisiltamme, missä tahansa asemassa olemmekin. Kun asetumme yhdessä tutkimaan asioita ja ilmiöitä uteliaasti, kehittyminen alkaa tapahtua itsestään. Toisiamme tukien ja tukea saaden. 
5. Yhteisöllisyyden merkityksen tiedostaminen ja sen vaaliminen. Olemme laumaeläimiä. Tarvitsemme tiloja nähdyksi ja arvostetuksi tulemiselle ryhmässä. Piirit, joissa on mahdollisuus kokea ravitsevaa yhteyttä toisiin ja kasvaa yhdessä valoineen ja varjoineen, haavoittuvana ja raadollisena ihmisenä, rakentavat inhimillisesti kestävää maailmaa. Kuuletko kutsun piirin vetäjäksi? Voitko rakentaa arkeesi tiloja yhteydelle ja yhteisöllisyydelle? 

Kaunista viikonloppua teistä jokaiselle!

-Jenni

Jenni Kallio on ihmisyyden moninaisuudesta inspiroituva kouluttaja, työnohjaaja, väitöskirjatutkija, inhimillisen kasvun valmentaja ja erityisopettaja, joka työskentelee ihmisten ja yhteisöjen potentiaalin esiin nostamiseksi integratiivisella työotteella tiedettä, taidetta, luovaa ilmaisua sekä ikiaikaista ja jokaisessa meissä olemassa olevaa sisäistä viisautta yhdistellen, jatkuvasti uutta oppien.