Peruskoulu on myllerryksen keskellä. Kaikki tieto on jatkuvasti saatavilla eikä opettajaa enää tarvita tiedon jakamiseen niin kuin   ennen. Nuoret ja yhteiskunta vaativat koulua päivittämään opetusmetodinsa ajan tasalle.

On ennustettu, että vuoteen 2030 mennessä Suomesta on hävinnyt suurin osa nykyisistä työpaikoista. Työ ei kuitenkaan lopu, vaan tilalle tulee uusia ammatteja. Elinkeinoelämän keskusliiton Oivallus-projektin yritysjohtajille teettämän kyselyn mukaan tulevaisuuden työntekijöiltä halutaan yhteistyö-, vuorovaikutus- ja projektitaitoja, verkosto-osaamista, joustavuutta, luovuutta, itseohjautuvuutta, asennetta ja mahdollisuusajattelua. Heiltä odotetaan syvää substanssiosaamista, mutta myös kykyä ymmärtää muita osaamisalueita ja innostua niistä.

Miten koulu vastaa työelämän tarpeisiin?

Koulu vastaa näihin tarpeisiin hyvin, kun opettaja käyttää ainesisältöjen opettamiseen yhteistoiminnallisia menetelmiä, oppilaille luontevia yhteisöllisyyden foorumeita kuten sosiaalista mediaa ja uskaltaa sisällyttää opetukseensa luovasti oppilaita innostavia sisältöjä, joita ei yleensä oppikirjoista löydy. Oppimisessa tulee hyödyntää monipuolisesti tietotekniikkaa, mutta myös muita oppimisen tapoja ja välineitä. Entistä tärkeämpää on keskittyä siihen miten opetetaan kuin mitä opetetaan.

Myös arvioinnin tulisi kohdistua oppimisprosessin jatkuvaan arvioimiseen ja kannustaa uuden oppimiseen ja luovaan yhdessä tekemiseen. Jos arvioidaan vain valmiita tuotoksia, kasvatetaan virheitä vältteleviä yksilösuorittajia.

Lisää osallisuutta ja kohtaamisia kouluihin!

Peruskoulun ongelmana on, että oppilaat eivät viihdy koulussa. Oppilaat kokevat, etteivät opetettavat asiat ole kiinnostavia eikä heillä ole tarpeeksi vaikutusmahdollisuuksia opiskeluunsa liittyen. Vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat suurelta osin oppilaskuntatyöskentelyyn ja pienten kivojen ekstrajuttujen puuhasteluun eivätkä oman opiskelun sisältöön tai opiskelumenetelmiin vaikuttamiseen.

Nuoret kaipaavat opettajilta kuuntelua ja kohtaamista. He haluavat osallistua ja vaikuttaa. Tarve kohdata ja keskustella opettajien kanssa ja muuttaa koulua paremmaksi paikaksi on olemassa, mutta kohtaamisille ei ole aikaa. Tarve hukkuu ainesisältöjen opettamisen ja oppikirjatyöskentelyn alle.

Pirstaleisessa ja yksilöllisyyttä korostavassa infoähkyn maailmassa korostuvat seuraavat taidot:

1. itsensä johtamisen taidot
2. elämänhallinnan taidot
3. sosiaaliset taidot

Koulun pitäisi olla paikka, jossa näitä taitoja voidaan opetella kiireettömästi, turvalliseen ryhmään kuuluen ja osallistuen.

Kohtaamisella ja hyvällä yhteistyöllä voidaan poistaa monia peruskoulun ongelmia. Osallistuminen, nähdyksi tuleminen ja omiin asioihin vaikuttaminen lisäävät hyvinvointia ja opettavat elämänhallintaa. Nuorilla on paljon raikkaita ajatuksia ja innovatiivisia toimintamalleja, joita koulu voisi rohkeasti ottaa käyttöön.

Antaako suomalainen koulu riittävästi eväitä hyvinvointiin ja itsestä huolehtimiseen?

Tommi Hoikkalan ja Petri Pajun nuorisotutkimuksessa ”Apina Pulpetissa” (2013) ilmeni, että opettajilta puuttuu työkaluja ryhmien käsittelyyn ja nuorten tukemiseen. Opetussuunnitelma, opettajankoulutus ja koulun resurssit tukevat oppiainesisältöjen opettamista. Sekä opetussuunnitelma että opettajankoulutus onkin nyt päivitettävä vastaamaan tämän päivän tarpeita. Opettajille on annettava lupa ja taidot keskittyä oppitunneilla oikeisiin ja oleellisiin asioihin. Tarvitaan rohkeutta karsia vanhaa, jotta uutta voi tulla tilalle.

Suomalaisella opettajalla on varaa tehdä muutos

”Opettaja opettaa ja oppilas kuuntelee” -ajatus ei enää toimi. Suomalaiset opettajat ovat huikean ammattitaitoisia. Nyt tarvitaan vain rohkeutta lähteä kysymään mikä on tämän päivän opettajuuden ydin. Se tapahtuu kohtaamalla oppilaita, kuuntelemalla heidän tarpeitaan ja tutkimalla yhdessä maailman ilmiöitä. Avoimin mielin ilman valmiita suunnitelmia, yhdessä asioita ihmetellen.

Yhteistyötä pitää tehdä myös ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja järjestää opettajille, oppilaille ja työelämän edustajille yhteisiä foorumeita kohtaamisille, ajatusten vaihdolle, ideoinnille ja tulevaisuuden koulun luomiselle.

Koulumaailman muutos on välttämätön. Erityisesti nyt, taloudellisesti niukkana aikana, koulu ja koko yhteiskunta tarvitsevat yhteen hiileen puhaltamista ja rohkeaa uudistamista. On aika lopettaa suljettujen ovien takana yksin puurtaminen ja vanhoissa rakenteissa roikkuminen. Avataan ovet uudelle! Kyse on ennen kaikkea asennemuutoksesta ja tähän suomalaisella koululla on varaa.