Itseluottamus on tärkeä tekijä onnistumisten selittäjänä. Korkean itseluottamuksen omaavat ihmiset asettavat itselleen korkeita tavoitteita, pyrkivät sinnikkäästi niitä kohti eivätkä lannistu epäonnistumisista. Itseluottamuksen puute estää oppimista ja onnistumista. Itseluottamuksen merkitys on siis valtava.
Hyvä itseluottamus syntyy arvostavassa vuorovaikutuksessa, ja opettajan rooli itseluottamuskasvattajana on suuri. Muistamme lapsuudestamme ne opettajat, jotka uskoivat meihin, kannustivat, näkivät potentiaalimme ja valoivat meihin luottamusta silloin kun sitä erityisesti tarvittiin. Jokainen meistä muistaa myös ne opettajat, jotka painoivat itseluottamustamme alas. Ehkä tahattomasti, pienellä hänelle merkityksettömällä negatiivisella heitolla tai halveksuvalla katseella. Meille tämä palaute on saattanut olla murskaava ja vaikuttaa moniin valintoihimme myöhemmin. Opettaja on auktoriteetti jonka sanoilla on merkitystä.
Tarvitaanko negatiivista palautetta?
Suomalaisessa koulusysteemissä elää sitkeästi virheiden etsimisen kulttuuri. Ajatellaan, että kun oppilas mokaa, tulee virhe tehdä näkyväksi, jotta hän osaisi toimia seuraavalla kerralla toisin. Miksi? Tietäähän hän jo muutenkin mokanneensa.
Olen viime aikoina pohtinut onko negatiivisesta palautteesta hyötyä ja onko se ylipäätään tarpeellista. Mitä hyötyä oppilaalle on korjauksia täynnä olevasta koepaperista? Ei oppilas näe siinä opettajan korjaamia oikeita vastauksia ja opi niistä. Hän näkee kuinka monessa asiassa hän on epäonnistunut. Hyödyllisempää on antaa positiivista palautetta niistä koetehtävistä, joissa oppilas on onnistunut.
Myönteiset tunnekokemukset lisäävät oppilaan oppimiskykyä, sitoutumista, innostusta, luottamusta omiin kykyihin ja vaikuttavat siksi nykyhetken lisäksi myös kauas tulevaan. Vahvuuksien tunnistaminen auttaa kohtaamaan ja sietämään eteen tulevia haasteita ja pettymyksiä paremmin.
Negatiivisen palautteen kulttuuri tuottaa virheitä pelkääviä keskivertosuorittajia, jotka eivät uskalla kokeilla tai käyttää luovuuttaan mokaamisen pelossa. Meidän pitäisikin kannustaa kokeilemaan ja tekemään myös virheitä.
Se mihin kiinnitämme huomiota, vahvistuu
Yrittämisen ja erehtymisen taidot ovat kullanarvoista pääomaa myös tulevaisuuden työelämässä. Arvioinnissa pitäisikin keskittyä onnistumisten huomioimiseen, ja jättää virheet huomiotta, ellei sitten palkitsisi hyvästä mokasta erikseen!
Ilman riittävän hyvää itseluottamusta ei kokeileminen, mokailu, sitkeä yrittäminen ja erehtyminen kuitenkaan ole mahdollista. Itseluottamusta kasvatetaan positiivisella palautteella sekä vahvuuksiin ja onnistumisiin keskittymällä. Mitäs jos Wilman negatiiviset merkit poistettaisiin ja niiden sijaan annettaisiin positiivisia merkkejä silloin kun kaikki menee hyvin? Läksyjen unohduksista tai ei toivotusta käyttäytymisestä voi hyvin viestiä sanallisella positiiviseen toiveen muotoon puetulla viestillä. Tai jos opettaja soittaisikin kotiin silloin kun oppilas on tehnyt jotain hienoa ja onnistunut?
Hyvinvointiin tarvitaan vähintään kolminkertainen määrä positiivista palautetta negatiiviseen verrattuna. Tämä on suomalaisessa koulussa jäänyt liian vähälle huomiolle. On aika siirtyä virheiden etsimisestä positiivisen vahvistamisen ja arvostamisen kulttuuriin, jossa pääpaino on tekemisen, yrittämisen ja kokeilemisen kautta oppimisessa, kannustamisessa, omien vahvuuksien tunnistamisessa ja ennen kaikkea jokaisen oppilaan hyvän tahdon ja kauneuden näkemisessä.
Jokainen tekee aina parhaansa, kulloinkin olemassa olevissa olosuhteissa. Hyvä motto itseluottamuksen kasvattamiseen onkin vanha viisaus: Ihminen, joka tuntee olonsa arvostetuksi, tekee aina enemmän kuin mitä häneltä odotetaan.
Kirjoittaja on erityisluokanopettaja jonka intohimo on ymmärtää, mikä on tulevaisuuden koulun merkitys ja opettajan tärkein tehtävä.
[email-download download_id=“259” contact_form_id=”275″]